(Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä. Jos ostat tuotteen linkin kautta, saan siitä pienen provision ilman lisäkustannuksia sinulle. Linkit on merkitty *-merkillä.) Flexi-termiä käytetään yleisesti nimityksenä koirien kelataluttimille. Flexi on ehkä yleisin varuste koiran lenkittämiseen, ja sen suosiolle on monia syitä. Sen käyttö herättää kuitenkin monesti kiivasta puolustusta tai vastustusta keskustelupalstoilla.
Käsittelen tässä artikkelissa omia ajatuksiani ja kokemuksiani flexin käytöstä. Artikkeli perustuu siis omakohtaiseen kokemukseen, sekä myös koirankoulutusaiheiseen kirjallisuuteen.
Flexin käytön edut
Flexin kanssa koira saa paljon tilaa kulkea, ja tavallaan vapautta lenkeille. Omistajan ei tarvitse jatkuvasti keskittyä hihnan keräämiseen ja kannattelemiseen, ja koiran jäädessä nuuskimaan omistaja voi yleensä jatkaa matkaa omassa tahdissaan. Flexi tekee lenkeistä monin tavoin siis kätevämpiä sekä koiralle että omistajalle. Isoin etu on siis tietysti laaja liikkuma-alue koiralle, jolloin koira voi toteuttaa lajityypillistä toimintaa helpommin. Isomman tai reippaamman koiran kanssa lyhyt hihna voi tuntua rajoittavalta, jolloin jopa 8 metrin kela voi tuoda helpotusta.
Miksi flexi voi olla ongelmallinen tai jopa vaarallinen?
Flexejä on paljon erilaisia. On olemassa malleja, joissa hihna on pidempi, lyhyempi, paksumpi tai ohuempi. Pisimmät voivat olla tietääkseni noin 8 metrin pituisia, ja näissä kela on usein ohut, narun tyylinen. Myös pienemmille koirille tarkoitetuissa lyhyissä flexeissä kela on usein ohutta ”narua”.
Lue lisää: Onko flexin käyttösi varmasti turvallista?
Ohuissa keloissa piilee se vaara, että esimerkiksi takaa tuleva pyöräilijä tai muu kulkija ei välttämättä huomaa narua tai koiraa sen päässä. Tällöin voi syntyä pahakin vaaratilanne, mikäli omistaja ei tajua väistää koiransa kanssa. Flexin kanssa koira voi kulkea monta metriä huomaamattomasti, mikäli omistajan katse kohdistuu muualle. Koira voi tällöin juosta esimerkiksi autotielle ilman että hihna estää tämän. Olen itse kokenut tilanteen, jossa omistaja oli kyykistynyt toiselle puolelle tietä keräämään koiransa jätöksiä, samalla kun flexissä oleva iso koira ryntää minua ja koiraani päin omistajan huomaamatta. Jouduin tällöin tietysti huutamaan omistajaa pysäyttämään flexinsä.
Riskinä flexin kanssa on tietysti myös hihnojen pahempi solmiutuminen yhteen ja tästä aiheutuvat vaaratilanteet, mikäli koirien annetaan moikkailla toisiaan hihnassa. Ajatuksiani hihnamoikkailusta voi lukea artikkelista: Toisen koiran ohitus.
Jopa ylläolevasta kuvasta voi huomata, miten paljon huonommin ”naruflexi” näkyy paksumpaan verrattuna… Vasemmanpuoleinen ei ole ollut meillä koskaan käytössä tajuttuani sen riskit.
Kannattaako pentu totuttaa flexiin?
Koiran koulutuksen kannalta flexi voi olla ongelmallinen monin tavoin. Tuire Kaimio on Pennun kasvatus -kirjassaan todennut, että kelatalutin ei ole sopiva varuste hihnakäytöksen kouluttamiseen. Flexin kanssa koira ei käytännössä opi, miten pitkälle se saa kulkea, eikä se opi yhtä tehokkaasti olemaan vetämättä hihnassa. Flexin kanssa koira tuntee jatkuvasti kevyen ”vedon”, joten se ei välttämättä opi erottamaan millainen vetäminen ei ole sallittua.
Koiranpennut ovat yleensä vilkkaita ja uteliaita, joten flexissä ryntäilevä pentu voi aiheuttaa paljon häsläystä tai vaaroja. Pennun kanssa flexi voi hyvin toimia esimerkiksi metsässä tai syrjäisemmillä lenkeillä, jolloin koiralle halutaan antaa enemmän vapautta turvallisesti. Mikäli pentu on hyvin arka tai luonteeltaan rauhallinen, en näe flexin käytössä samanlaista vaaraa kuin vilkkaan kanssa. Hyvin pieni tai hitaanpuoleinen, esimerkiksi vanhempi koira, ei myöskään samalla tavalla kerkeä juosta hankaluuksiin omistajan huomaamatta ajoissa. Tällöin flexi voi tietysti sopia hyvin.
Kannattaa siis miettiä tilannekohtaisesti, halutaanko oma pentu totuttaa flexiin. Tulee huomioida se, halutaanko koiran tottuvan flexiin myös aikuisena, miten varmistetaan hihnakäytöksen kouluttaminen, ja totutetaanko koira myös eripituisiin, tavallisiin hihnoihin. Jokaisen koiran elämässä tulee tilanteita, jolloin sen on pysyttävä omistajan lähellä. Näitä tilanteita varten on koulutettava vierellä kävely, vetämättä kulkeminen tai ainakin lyhyen hihnan sietäminen. Esim. kaupungin ruuhkassa kulkiessa koiran ei voi antaa kävellä 8 metrin etäisyydellä. Mikäli flexin käyttöön päädytään, suosittelen ehdottomasti valitsemaan paksuhihnaisen, max 5 metrin taluttimen, sekä kouluttamaan koira kunnolla sen käyttöön (ei vetämistä tai ryntäilyä. Luoksetulo ja vierellä kävely).
Meidän kokemuksia flexistä
Olen itse aina tuntenut oloni ahdistuneeksi flexin kanssa. Theon ollessa pentu pelkäsin jatkuvasti hänen ryntäävän esimerkiksi autotielle flexissä jos huomioni herpaantuu. Tunsin menettäväni kontrollin flexin kanssa, joten päädyimme jo alusta asti suosimaan tavallisia hihnoja. Huomasin kuitenkin nopeasti, että lyhyet hihnat rajoittavat koiran lenkkeilyä suuresti, ja ärsyttävän myös omistajaa, kun hihnakäytös ei ollut ihan vielä kunnossa. Parin metrin hihnat ovat tuntuneet aina liian lyhyeltä vauhdikkaalle Theolle, joten elämä helpottui suuresti siirtyessämme pidempiin hihnoihin.
Omistamme muutaman flexin, ja nykyisin saatan satunnaisesti käyttää tavallista 5 metrin flexiä esimerkiksi metsälenkeillä tai rennoilla kävelyillä ruuhka-ajan ulkopuolella. En omistajana kuitenkaan koskaan tottunut kelataluttimiin, joten tunnen oloni edelleen jännittyneeksi niiden kanssa, vaikka Theo on jo fiksu aikuinen koira.
Vaihtoehtoja flexille
Vaihtoehtoja flexille ovat pidemmät hihnat ja koulutusliinat. Meillä on Theon kanssa pääsääntöisesti käytössä kolme hihnaa: *tämä 3 metrin grip-hihna tavalliseen kaupunkikulkemiseen, *tämä 5 metrin liina rennoille lenkeille ja metsään, sekä 20 metrin liina maaseudulle (en onnistunut löytämään tuotteeseen linkkiä, mutta kyseessä on Trixie-merkkinen 20m jäljitysköysi). Pidemmät hihnat ja liinat mahdollistavat koiralle saman vapaudentunteen kuin flexi, mutta turvallisemmin. Hihnat vaativat toki omistajalta enemmän vaivaa, kun narua pitää kerätä käsien varaan, mutta ainakin itse olen täysin tottunut tähän. Koen myös omistajana olevani enemmän läsnä lenkeillä kun ei ole käsiä esimerkiksi puhelimen katselemiseen, mikä on ihmisellekin hyväksi!
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
