Julkisissa paikoissa liikkuvat koirat herättävät usein ohikulkijoiden huomion. Mutta missä menee raja koiran ja ohikulkijoiden välillä? Onko koiran tervehtiminen tuntemattomien toimesta hyvää sosiaalistamista pennulle? Onko ihmisillä ”oikeus” lähestyä tuntematonta koiraa, ja onko tämä koiralle millään tavalla hyväksi? Näitä asioita pohdin tässä artikkelissa!
Tulen tulevaisuudessa kirjoittamaan syvällisen artikkelin tuntemattomien koirien moikkailusta. Siihen asti voit käydä lukemassa ajatuksiani aiheesta tästä artikkelista: Toisen koiran ohitus.
Villakoirat ovat suloisia ja näyttäviä, kiltin näköisiä koiria. Tästä syystä monet ihmiset tuntevat vastustamatonta halua tervehtiä ja päästä silittämään pörröistä koiraa! Villakoirat ovat useimmiten myös hyvin avoimia tutustumaan uusiin ihmisiin, joten ne ottavat tuntemattomien huomion useimmiten iloisina vastaan.
Mitä haittaa tuntemattomien silittelystä voi olla omalle koiralle?
Koiran oikeus omaan tilaan on aihe, joka puhuttaa etenkin silloin, jos koira on esimerkiksi arka, sillä on traumaattisia kokemuksia, jos se käyttäytyy vihamielisesti tuntemattomia kohtaan tai jos se on juuri koulutuksessa. Tai mikäli omistaja haluaa vaan kävellä koiransa kanssa rauhassa eikä pysähdellä jutustelemaan tuntemattomien kanssa!
Joillekin ihmisille voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi he eivät saisi silitellä kiltin näköistä koiraa tai söpöä pentua. Kaikkia ei ole esimerkiksi kasvatettu kunnioittamaan koirien rajoja, eivätkä kaikki täysin ymmärrä sitä, että koirat eivät ole ”julkista omaisuutta”. Koira on aina omistajansa vastuun ja päätösten alaisena, ja ennen minkä tahansa koiran tervehtimistä on aina kysyttävä omistajalta lupa.
Tuntemattomien jatkuva koiran tervehtiminen voi johtaa muun muassa:
- yli-innokkuuteen,
- reaktiivisuuteen sekä
- ohittamisvaikeuksiin.
Pentu joka saa jatkuvasti hyppiä tuntemattomien huomiossa yrittää jatkossa tehdä samaa myös ihmisille, jotka eivät välttämättä lainkaan haluaisi koiran lähestyvän. Voi myös käydä niin, että pieni pentu kasvaa suureksi koiraksi ja aiheuttaa pahoja säikähdyksiä tai fyysisiä vammoja lähestyessään tuntemattomia tervehtimismielessä. Koiran on vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut tuntemattomat haluavat antaa huomiota ja toiset eivät. Myös koiran kouluttaminen vaikeutuu, kun muut ihmiset ovat sille jatkuvan kiinnostuksen kohteena.
Pahimmassa tapauksessa koira voi alkaa pelkäämään tuntemattomia ihmisiä, ja kun se tuntee rajojaan rikottavan, se voi alkaa yrittää puolustaa itseään ja omistajaansa. Tällä voi olla katastrofaalisia seurauksia, jos esimerkiksi koira puree tuntematonta joka ojentaa kättään sitä kohti. Tuntemattomat ihmiset ovat myös aina tuntemattomia, vaikka he tarkoittaisivat hyvää, he eivät välttämättä osaa tervehtiä juuri sinun koiraasi oikein; kaikkiin ei pidä myöskään luottaa sokeasti.
Tuntemattomat ihmiset = sosiaalistamista?
Pienet pennut vetävät tietysti eniten silittelijöitä puoleensa. Tietyin tavoin tämä voi olla hyväksi omalle pennulle; pentu pääsee näkemään ja haistelemaan erilaisia ihmisiä, ja parhaassa tapauksessa moikkailutilanteita voi käyttää kohteliaan tervehtimisen kouluttamiseen koiralle.
Näihin tilanteisiin tulisi kuitenkin pystyä varautumaan ennalta, jotta niihin voidaan valmistautua. Esimerkiksi oman taloyhtiön tutut naapurit ja lapset voivat olla hyvää sosiaalistamista koiranpennulle. Oman koiran reaktioita kannattaa seurata tarkasti, ja ihmisiä kannattaa tarvittaessa ohjata moikkaamaan omaa koiraa oikein. Jos omaa koiraa esimerkiksi koulutetaan juuri olemaan hyppimättä, kannattaa ihmisiä ohjeistaa lopettamaan silitys jos koira hyppii. Lähtökohtaisesti sosiaalistaminen tapahtuu kuitenkin parhaiten tarkkailemalla ohikulkijoita, koiralle rauhallisissa tilanteissa, sekä tuttujen ihmisten kanssa. Lue lisää sosiaalistamisesta täältä.
Mistä tietää, onko tuntemattomien moikkailu hyväksi tai edes ok omalle koiralle?
Joillekin omistajille tuntemattomien ihmisten tervehtimishetket sopivat hyvin. Toiset ovat ekstrovertimpia, ja koiran tervehtiminen voi toimia myös tapana tutustua uusiin ihmisiin. Tällöin omistajan tulee pohtia, onko tervehtiminen hyväksi omalle koiralle, tai pitääkö se edes siitä.
Kannattaa tarkkailla siis koiran elekieltä näissä tilanteissa. Onko koira iloinen, pysyykö sen keho rentona, heiluuko häntä? Miten korvat liikkuvat, pitääkö koira ääntä? Vai vetäytyykö koira, onko se alistuvan näköinen tai häntä jäykkänä johonkin suuntaan? Koiran näennäistä rauhallisuutta ei pidä tulkita väärin, joskus tämä voi tarkoittaa pelkoa tai epävarmuutta. On omistajan vastuulla suojella omaa koiraa ja taata sen oikeus omaan tilaan. Lue lisää koiran elekielestä täältä! Esimerkiksi allaolevassa kuvassa villakoiranpentu reagoi isoon hevoseen rauhallisena mutta erittäin jännittyneellä kehonkielellä. Pystytkö tunnistamaan merkit?
Miten reagoida tilanteissa, joissa et halua tuntemattoman tervehtivän koiraasi?
Yksi hyvä tapa välttää tuntemattomien moikkailut on kiinnittää keltainen huomionauha koiran valjaisiin tai hinaan. keltainen on universaali merkki siitä, että koira tarvitsee syystä tai toisesta tilaa. Tämä koskee sekä ihmisiä että muita koiria. meillä on Theon kanssa kaksi keltaista huomiotarraa: ”In training” sekä ”Do not pet”. Etenkin jälkimmäistä käytimme paljon pentuaikana, kun koulutin Theolle ohittamista ja kauppakeskuksissa liikkumista.
Toinen tapa on siirtyä ajoissa syrjään, mikäli tuntematon ihminen tai koirakko lähestyy. Koiran voi pyytää esimerkiksi vierelle (lue lisää vierellä kävelyn kouluttamisesta) tai vaihtaa kokonaan tietä toiselle puolelle. useimmat vastaantulijat ymmärtävät tämän eivätkä lähesty koiraasi. Jos tuntematon ihminen on selvästi lähestymässä, sano rohkeasti, että koirasi tarvitsee tilaa. Voit sanoa esimerkiksi ”koulutuksessa, ei valitettavasti moikata” tai ”koira on arka, anna tilaa kiitos”. Muista että sinulla on omistajana täysi valta ja oikeus päättää, saavatko tuntemattomat lähestyä koiraasi.
Entä lapset? Kenen vastuulla on opettaa?
Lapset ovat ehkä yleisimpiä koirien silittelijöitä, ja lasten tervehtiminen voi olla koiralle mukavaa sosiaalistamista. Lähtökohtaisesti on vanhempien vastuulla opettaa lapsilleen, ettei tuntematonta koiraa missään nimessä kosketa kysymättä omistajalta. Tämä on useimmiten hyvin hallussa, suurin osa ainakin vähän vanhemmista lapsista kysyy luvan koiran silittämiseen. Mikäli huomaat lapsen lähestyvän koiraasi, kannattaa lapselle heti sanoa, että ”hei ethän koske koiraa ilman lupaa”, vaikka koirasi tulisikin hyvin toimeen lasten kanssa. Tällä tavoin opetat lasta omalta osaltasi toimimaan oikein tulevaisuudessa. Lapsia kannattaa tervehtimistilanteessa myös opettaa, miten tuntematonta koiraa tervehditään: ei suoraan kättä pään päälle tai kuonolle, kannattaa antaa aluksi vain haistella ja sitten rapsuttaa esimerkiksi leuan alta.
Tiivistelmä: 5 tapaa kunnioittaa koiran tilaa julkisilla paikoilla
- Kysy aina ennen kuin lähestyt tuntematonta koiraa. Älä ikinä lähesty, jos on koulutustilanne, jos koira toimii opaskoirana tai jos koiralla on keltainen huomioväri hihnassaan.
- Älä koskaan lähesty koiraa takaapäin tai työnnä kättäsi suoraan koiran pääalueelle.
- Pidä koiran tervehtiminen rauhallisena, ”read the room”.
- Opeta lapsille ja miksei vanhemmillekin, ettei koiraa lähestytä ilman lupaa.
- Pyydä rohkeasti tilaa omalle koirallesi.
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
