Villakoiraa kehutaan usein älykkääksi ja kiltiksi seurakoiraksi, joka sopii hyvin myös kokemattomalle koiranomistajalle. Osasyynä omaan rotuvalintaani olikin se, että villakoira kuuleman mukaan sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Sen koulutus olisi helppoa ja arki huoletonta. Ajattelin että seurakoira kulkee mukavasti ja vaivatta arjessa mukana kaikkialla. Mutta onko näin? Onko villakoira oikeasti leppoisa pörröinen seurakoira, vai onko alunperin noutajaksi / metsästyskoiraksi jalostettu villakoira oikeasti yliaktiivinen ja reaktiivisuuteen taipuva? Lue eteenpäin, lopusta kuulet oman mielipiteeni siitä, sopiiko villakoira ensimmäiseksi koiraksi!
Villakoiran älykkyys – uhka vai mahdollisuus?
Villakoirat todella ovat äärimmäisen älykkäitä koiria, vaikka stereotypia usein ajattelee toisin. American Kennel Clubin (AKC) mukaan ”The Poodle is known for superior intelligence and exceptional learning ability” (lue lisää tästä). Villakoirat oppivat helposti erilaisia temppuja, ja miellyttämisenhalunsa ansiosta koulutushetket ovat useimmiten onnistuneita. Villakoiran kanssa on mahdollista harrastaa erilaisia lajeja, ja koulutuksen kanssa voidaan edetä hyvinkin korkealle tasolle.
Kuten olen useassa artikkelissa todennut, villakoiran koulutus ei tapahdu pelkästään koulutuksen aikana, vaan päivän jokaisena hetkenä. Villakoira oppii nopeasti omistajiensa rutiinit, vahvuudet ja heikkoudet, ja tämän seurauksena se voi oppia ”manipuloimaan” omistajiaan toimimaan halutulla tavalla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi haukkumista saadakseen ruokaa pöydästä tai huomiota. Jos villakoiran antaa toimia oman mielensä mukaan, esimerkiksi vetää hihnassa, rynnätä ovesta ulos tai järsiä tavaroita, käytösmallit todennäköisesti jäävät tavaksi. Älykkyys periaatteessa siis mahdollistaa huonojen tapojen oppimisen yhtä helposti tai jopa helpommin kuin hyvien tapojen.
Haasteet aktiivisuuden kanssa
Monien koirankouluttajien mukaan ”a tired dog is a happy dog”, ja allekirjoitan tämän itse täysin. Villakoirat ovat erittäin aktiivisia, ja useimmat yksilöt kaipaavat paljon sekä fyysistä että henkistä aktivointia. Mikäli oma villakoirani ei ole saanut päivän aikana tarpeeksi huomiota tai leikitystä, alkaa usein vetäminen hihnassa ja muu ei-toivottu käytös. Katastrofin ainekset ovat käsillä, jos Theo on joutunut olemaan pitkän ajan yksin ja illalla tulee esimerkiksi vieraita kotiin tai pitäisi lähteä johonkin yhdessä – tällöin päivän aikana kerätty energia purkautuu haukkumiseen ja hyppimiseen… Jos taas olemme olleet yhdessä päivän toimistolla, leikkineet tai käyneet vaikkapa koiratreffeillä, Theo katselee maailmaa rauhallisena pedistään koko loppupäivän. Ilman henkistä virikettä Theo alkaa usein tutkimaan esimerkiksi pyykkikorin sisältöä tai kiusaamaan kissasiskoaan!
Arjen helppous villakoiran kanssa
Arki villakoiran kanssa on oman kokemukseni mukaan ollut ainakin teinivaiheen jälkeen erittäin sujuvaa ja tavallaan helppoakin. Sosiaalistamisen ja koulutuksen myötä oma villakoirani kasvoi erittäin sopeutuvaiseksi monenlaisiin arjen tilanteisiin ja ympäristöihin. Theo on suhteellisen pienikokoinen ja hiljainen julkisissa paikoissa, joten kulkeminen esimerkiksi bussilla ja junalla onnistuu vaivattomasti. Hoidimme peruskoulutuksen kunnolla, ja aktiivisen arjen ansiosta energiaa ei pääse kasautumaan ja purkautumaan huonona käytöksenä. Minkäänlaista aggressiivisuutta tai ennakkoluuloisuutta muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan ei ole. Myöskään muutaman päivän laiskottelu ei aiheuta villakoirassani mitään ”kierroksia”, joita isommilla koirilla tai työkoiraroduilla voi esiintyä.
Lue myös: Milloin villakoira rauhoittuu?
Toisaalta taas arkemme on hyvin rutiininomaista, Theo saa ruuan aina samaan kellonaikaan, pääsee ulos tiettyinä aikaväleinä ja töissä viettää rauhallista toimistoaikaa. Riittävä liikunta turvataan koirakavereiden kanssa leikkiessä ja pidemmillä haistelulenkeillä, satunnaisesti juoksulenkeillä. Aktivointilelut ja koulutus ovat osa jokaista päivää. Vastuuta ja vaivaa on siis todella paljon, joten siinä mielessä en kutsuisi arkeamme kaikista ”helpoimmaksi”, mutta toisaalta en sellaista kaipaisikaan!
Suosittelisinko itse villakoiraa ensimmäiseksi koiraksi?
Oman kokemukseni perusteella pidän villakoiraa erinomaisena vaihtoehtona ensimmäiseksi koiraksi, mutta en kuitenkaan ihan kaikenlaisille ihmisille. Yksilöissä on tietysti eroja, mutta iso osa villakoirista vaatii erittäin aktiivisen päivittäisen elämän. Aktiivisuuden ei tarvitse tarkoittaa päivittäisiä juoksulenkkejä, vaan se voi tarkoittaa esimerkiksi koiran kuljettamista mukana arjessa, koiraharrastuksessa, liikuntaharrastuksessa, koiratreffeillä tai pitkillä haistelulenkeillä päivittäin. Mutta suurin osa villakoirista ei ole sohvaperunoita, joten jos omistaja tekee vaikkapa pitkiä työpäiviä ja olettaa koiran nukkuvan koko päivän kotona ja pärjäävän alle tunnin lenkityksellä, ei villakoira ole oikea valinta. Villakoira ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta esimerkiksi liikuntarajoitteiselle, eläkeläiselle tai ruuhkavuosia elävälle lapsiperheelle.
Lue lisää villakoiran pennun hankkimisesta!
Aktiivisille ihmisille, pariskunnille tai perheille villakoira on erinomainen valinta myös ensimmäiseksi koiraksi. Kun koiraan käytetään aikaa ja koulutukseen ja sosiaalistamiseen nähdään vaivaa, siitä kasvaa pääsääntöisesti helppo ja arjessa kivasti mukana kulkeva koira. Villakoirat rakastavat uusiakin ihmisiä ja esittelevät mielellään iloaan ja oppimiaan temppuja. Täydellisyyttä ei tietenkään kannata odottaa minkään koiran kohdalla, kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Villakoira Theo esimerkiksi kulkee busseissa ja kahviloissa kuin tasapainoinen kuninkaallinen, mutta vieraiden saapuessa kotiin tai uudessa paikassa sekopäinen hulluttelija aiheuttaa usein päänvaivaa!
