Koira yksinasuvana voi herättää kysymyksiä, sillä koiran hankkiminen on iso päätös joka monin tavoin rajoittaa elämää. Koiraa täytyy ulkoiluttaa säännöllisesti, eikä sitä saa jättää yksin kotiin liian pitkäksi aikaa. Kaikki matkat, viikonloppureissut sekä työ- ja opiskelupäivät on suunniteltava koiran mukaan. Ei siis ole kovin yleistä tai välttämättä käytännöllistä hankkia koiraa yksin.
Olen itse yliopisto-opiskelija, ja hankin Theon ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoteni välisenä kesänä. Olen aina rakastanut eläimiä, ja ensimmäisen lemmikkini, Tiuku-kissan, hankin heti muutettuani omaan asuntoon Helsinkiin. Perheessäni ei koskaan ollut lemmikkejä, mutta tiesin aina haluavani niitä – ja mielellään monta! 😀 Kun aloin pohtia koiran hankkimista, sain kuitenkin osakseni paljon epäilyksiä: olisiko minulla muka aikaa tai taitoa koiran omistamiseen?
Luonteeltani olen hyvin kotikeskeinen. Vaikka pidin opiskelijaelämästä ja sosiaalisista tapahtumista, en juuri koskaan viipynyt pitkiä aikoja tai myöhäisiä iltoja poissa kotoa. Kissan vuosia omistaneena olin myös jo tottunut vastuuseen ja esimerkiksi matkojen huolelliseen suunnitteluun. Edellytykset koiran omistamiselle olivat siis hyvät.
Koiran valinta
- Sopiva koko: Kun koiran hankkiminen alkoi muuttua realistiseksi suunnitelmaksi, aloin perehtyä rotuihin ja pohtia, millaiset ominaisuudet olisivat minulle tärkeitä. Koska koira tulisi asumaan kanssani kerrostalokaksiossa, halusin sen olevan kooltaan suhteellisen pieni, mutta en kuitenkaan liian heiveröinen, sillä useimmat koirakaverimme ovat isokokoisia.
- Sosiaalisuus ja avoimuus: Halusin koirasta sosiaalisen ja sopeutuvan, koska tiesin haluavani elää sen kanssa aktiivista elämää ja ottaa sen mukaan erilaisiin tilanteisiin: kyläilyille, kahviloihin ja juhliin. Myös tietynlainen sporttisuus oli tärkeää, koiran tulisi jaksaa kävellä pidempiäkin matkoja ja matkustaa sujuvasti julkisilla.
- Helppous kouluttaa: Koska kyseessä olisi ensimmäinen koirani, halusin rodun, jota olisi suhteellisen helppo kouluttaa ja joka suhtautuisi avoimesti ja uteliaasti uusiin tilanteisiin.
- Seurakoira: Ensimmäiseksi koiraksi toivoin seurakoiraa; sellaista, joka viihtyisi myös rauhallisessa arjessa eikä vaatisi jatkuvasti fyysisesti raskasta tekemistä.
- Ulkonäkö: Haaveilin pörröisestä koirasta, ja ihastuin siksi villakoiriin. Halusin koiran, jonka turkinhoitoon voisi panostaa ja jonka ulkonäköä voisi muokata tilanteen mukaan.
Raskas pentuaika
Puppy blues
Theon pentuaika oli ihana, mutta monella tavalla myös hyvin raskas. Tähän vaikutti tietysti se, että koira yksinasuvana tarkoittaa paljon vastuuta; hoidin koiran ja sen tarpeet käytännössä yksinäni, vaikka sainkin tukea läheisiltä. Olin kuitenkin alusta asti se, joka koulutti, ruokki, aktivoi, huolehti ja lenkitti sen 5-15 kertaa päivässä! Koin selkeän puppy blues -vaiheen, jolloin mieleeni nousi suuria epäilyksiä koko päätöksestäni. Pentu muun muassa söi tapetteja ja huonekaluja, tunkeutui sohvan alle riehumaan, jahtasi kissaa, söi kaiken mahdollisen mitä ulkoa löysi, ja kävi tarpeillaan tietysti joka paikkaan. Kesti aikansa, ennen kuin löysimme meille sopivan rutiinin ja päivärytmin.
Yksi suuri helpotus oli kuitenkin se, että Theo nukkui yöt hyvin aivan alusta asti. Jo ensimmäisenä yönä saimme nukkua läpi yön, eikä Theo ole koskaan tarkoituksella pyrkinyt herättämään minua aikaisin aamulla. Tämä toi valtavasti voimavaroja muuten väsyttävään ja kuormittavaan vaiheeseen.
Sisäsiisteys
Sisäsiisteys oli ehdottomasti vaikein osa pentuaikaa. Kun ikää alkoi kertyä kuuden kuukauden paikkeille, mutta Theo ei vieläkään ollut sisäsiisti, aloin tuntea epätoivoa ja pettymystä. Onneksi pysyimme sinnikkäinä, ja lopulta Theo oli sisäsiisti noin 8 kuukauden iässä.
Koulutus
Koulutus sujui meillä alusta asti hyvin – Theo on nimittäin erityisen ruokamotivoitunut. 😀 Jo pienestä pitäen hän oppi nopeasti temppuja, käskyjä ja esimerkiksi vierellä kävelemistä. Myös Theon luontainen itsevarmuus teki pentuajasta ja sosiaalistamisesta monin tavoin helpompaa.
Koiran vaikutus arkeen opiskelijana ja työssäkävijänä
Koira yksinasuvana tarkoittaa, että koira on riippuvainen yhden ihmisen aikatauluista. Koska olen työssäkäyvä opiskelija, yksinoloharjoittelu nousi erittäin tärkeäksi osaksi koiran koulutusta. Onneksi onnistuimme siinä erinomaisesti; olen avannut yksinoloharjoittelun kulkua tarkemmin tässä artikkelissa. Käytännössä koira kotona tarkoitti kuitenkin sitä, ettei töiden jälkeen voinut enää lähteä suoraan omiin menoihin tai harrastuksiin, vaan kotiin piti päästä nopeasti. Pentuaikana veljeni kävi usein Theon luona päiväsaikaan, kun minulla oli pidempiä poissaoloja.
Reissut ja viikonloppumenot täytyy myös suunnitella erityisen huolellisesti ja hyvissä ajoin. Olin todella onnekas, kun löysin Theolle aivan ihanan hoitopaikan Pawshake-sovelluksen kautta. Nykyisin Theo on vakihoitajansa luona kuin kotonaan, eikä minun enää tarvitse stressata tai juurikaan rajoittaa menojani koiran vuoksi.
Raha-asiat on tietenkin täytynyt suunnitella tarkkaan. Vakuutukset, ruoka, turkinhoito, lelut ja eläinlääkärikäynnit muodostavat vuositasolla ison kuluerän, etenkin kahden lemmikin kanssa. Pelkällä opintotuella ei koiran kanssa pärjäisi, ja olenkin onnekas, että pystyn käymään säännöllisesti töissä opintojen ohessa. Nykyään Theo pääsee myös mukaan toimistolle (lue lisää toimistokoiran arjesta).
Koiran hankkiminen on muuttanut minua ihmisenä positiivisella tavalla. Vastuuntunto, suunnitelmallisuus, urheilullisuus ja sosiaalisuus ovat vahvistuneet näiden parin vuoden aikana. Mutta onhan se totta, että koira rajoittaa elämää monin tavoin, ja välillä se harmittaakin! Silti ne ilot, joita saan Theosta joka päivä, voittavat kaikki haasteet ja miinukset! Vaikka koiran hankkiminen yksinasuvana ja/tai opiskelijana ei välttämättä ole se käytännöllisin ratkaisu, on se meillä toiminut hyvin ja tehnyt elämästä ihanaa!
Jaa artikkeli eteenpäin, jos tunnet muita yksinasuvia koiranomistajia!
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
Voi että, miten tärkeän ja ajankohtaisen aiheen nostit esiin blogikirjoituksessasi! Koiran hankkiminen yksin asuvana opiskelijana on päätös, joka vaatii huolellista harkintaa ja suunnittelua. On hienoa, että jaoit omia kokemuksiasi ja pohdintojasi aiheesta – ne tarjoavat arvokasta näkökulmaa muille samassa tilanteessa oleville.
Kuten mainitsit, koiran omistaminen tuo mukanaan sekä iloa että vastuuta. On tärkeää miettiä, miten yhdistää opiskelun, mahdollisen työn ja koiran hoitamisen vaatimukset. Esimerkiksi koiran yksinoloajat, liikunnan tarve ja mahdolliset terveyskulut ovat seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon.
On myös hyvä pohtia, millainen koira sopii parhaiten omaan elämäntilanteeseen. Pienikokoinen ja rauhallinen rotu saattaa olla helpompi hallita opiskelija-arjessa. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että asumisjärjestelyt sallivat lemmikin pitämisen.
Kiitos, että jaoit ajatuksiasi ja kokemuksiasi – ne voivat auttaa monia tekemään harkittuja päätöksiä lemmikin hankinnassa. 🐾