Koiran murrosikä vaihtelee paljon rodun, koon ja sukupuolen mukaan. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti uroskoiran ja villakoiran näkökulmaan. Theo on virallisesti kääpiövillakoira, mutta kasvoi lopulta keskikokoiseksi, ja hänellä riitti teini-iässä virtaa vaikka muille jakaa.
On hyvä muistaa, että murrosiän vaikutukset ovat aina yksilöllisiä ja koirakohtaisia. Tässä postauksessa jaan omia havaintojani ja vinkkejä siitä, miten selvisimme aktiivisen ja itsevarman villakoiran murrosiästä. <3
Lue myös aiheeseen liittyvä postaus: Milloin villakoira rauhoittuu?
Milloin koiran murrosikä alkaa – ja milloin se loppuu?
Murrosikä alkaa koirilla yleensä 6–12 kuukauden iässä. Meillä ensimmäiset merkit alkoivat jo noin viiden kuukauden kohdalla, kun Theo alkoi nostella jalkaa ulkona. Keskikokoinen villakoira on fyysisesti täysikasvuinen reilun vuoden iässä, mutta henkinen kypsyminen voi kestää pidempään.
Itse googlettelin epätoivoisena kysymyksiä tyyliin: “Milloin koiran murrosikä vaihe päättyy?” tai “Milloin villakoira vihdoin rauhoittuu?”Onneksi tämä vaihe ei kestä ikuisesti. Lähteistä riippuen murrosikä voi loppua 12–18 kuukauden iässä, tai jatkua jopa 2–3 vuoden ikään. Meidän kokemuksen mukaan Theon käytös tasaantui selvästi noin 1,5 vuoden iässä, ja viimeistään kahden vuoden kohdalla arki alkoi helpottaa.
Koiran murrosiästä voit lukea lisää esimerkiksi Evidensian sivuilta.
Millaisia käytösmuutoksia murrosikä tuo?
Noin puolen vuoden iässä Theolla alkoi ilmetä vahtiviettiä, esimerkiksi rappukäytävän äänet saivat aikaan murinaa. Nartut alkoivat kiinnostaa, ja lenkkeily vaikeutui hajujen vuoksi. Koirapuistossa Theo oli äärimmäisen itsevarma: hän saattoi tehdä astumisliikkeitä kaikille koirille sukupuolesta tai iästä riippumatta, eikä ottanut juuri opikseen vanhempien koirien varoituksista.
Vaikka tämä itsevarmuus toi omat haasteensa, se oli myös voimavara etenkin sosiaalistamisessa ja koulutuksessa.
Muita murrosiän yleisiä ilmiöitä ovat:
- Merkkailu
- Tottelemattomuus
- Uusien asioiden pelkääminen
- Levottomuus
- Muutokset luonteessa
Theo esimerkiksi alkoi suhtautua epäluuloisesti täysin uusiin asioihin, kuten varjoihin, roskakasoihin tai lintuihin. Kiitos hänen itsevarmuutensa ja sosiaalistamisharjoitusten, tilanteista selvittiin.
Kastrointi nousee monilla esiin tässä vaiheessa. Emme kuitenkaan käsittele sitä tässä tarkemmin, sillä se on hyvin yksilöllinen päätös. Suosittelen keskustelemaan asiasta eläinlääkärin kanssa.
Näin selvisimme myrskyisestä vaiheesta
Theon vilkkaus ja itsevarmuus tekivät koulutuksesta meille erityisen tärkeää. Päivittäin harjoittelimme muun muassa impulssikontrollia, rauhoittumista, hihnakäytöstä ja muiden koirien ohittamista. Theolla riitti energiaa loputtomasti, ja hänen oli vaikea laskea kierroksia. Tasapainottelimme jatkuvasti aktivoinnin ja rauhoittumisen välillä.
Seuraavat keinot auttoivat meitä selviytymään teini-iästä:
- Ruoka aina aktivointileluista – sai aivot töihin ja hidasti ruokailua.
- Selkeät säännöt ja rajat – esim. ovesta ei kuljeta ilman lupaa, lenkki keskeytyi vetäessä, astumisliikkeet katkaisivat leikin heti.
- Rauhoittuminen opeteltiin – ei saanut vaatia jatkuvaa huomiota.
- Uusia koulutumenetelmiä – panostimme esimerkiksi rappukäytävän ääniin totuttelemiseen.
- Jatkuva sosiaalistaminen – erityisesti silloin, kun Theo reagoi uusiin asioihin epävarmuudella.
Lue lisää sosiaalistamisesta! - Yksinoloharjoittelu käytiin läpi uudelleen, kun murrosikä toi takapakkia.
- Ulkona käytiin useammin – vaikka sisäsiisteys oli jo kunnossa, ulkoilu auttoi purkamaan energiaa ja ehkäisemään sisämerkkailutavan syntymistä. Käytimme myös urosvyötä kyläillessä.
Murrosiän jälkeen
Nyt, Theon ollessa noin kaksivuotias, arki on jo paljon seesteisempää. Teini-iän kuohut ovat takanapäin, mutta nuoren koiran kanssa täytyy edelleen panostaa aktivointiin, koulutukseen ja rauhoittumiseen – onneksi nykyään jo huomattavasti rennommalla intensiteetillä.
Jaa artikkeli murrosikäisen koiran omistajalle!
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
