Yksinolo voi olla monelle koiralle haastavaa. Villakoirat kiintyvät omistajaansa syvästi ja ovat luonteeltaan erittäin seurallisia ja sosiaalisia. Siksi ne saattavat kokea yksinolon erityisen vaikeaksi. Kun koiranpennun yksinolo tulee ajankohtaiseksi, on tärkeää panostaa yksinoloharjoitteluun jotta pentu oppii rauhoittumaan ja olemaan omassa seurassaan. Näin vältetään yksinoloon liittyvät ongelmat.
Ennen Theon kotiin hakemista olin perehtynyt huolellisesti yksinoloharjoitteluun ja tutkinut erilaisia vinkkejä ja tekniikoita. Mielipiteitä aiheesta on paljon: osa pitää tärkeänä totuttaa pikkupentu jo varhain jopa kokopäiväiseen yksinoloon, kun taas toisten mielestä pennun tulisi saada seurata omistajaa kaikkialle, jopa vessaan.
Itse pelkäsin yksinolo-ongelmia erityisesti siksi, että asun yksin. Tiesin, että koirani olisi pakko tottua olemaan yksin kotona. Talossamme on myös erittäin ohuet seinät, ja haukkuva tai ulvova koira voisi nopeasti aiheuttaa ongelmia naapurisovun kannalta. Laadin siis kattavan suunnitelman yksinoloharjoitteluun, ja se osoittautui toimivaksi: pienistä poikkeuksista huolimatta meillä ei ole ollut yksinolo-ongelmia. Theo pärjää nykyisin yksin myös kodin ulkopuolella, kuten toimistolla, vieraissa kodeissa tai matkoilla. Menestykseemme on tietysti voinut vaikuttaa se, että meillä on myös kissa, joten Theolla on ollut seuraa ollessaan ilman minua kotona. Lue lisää yksinolosta.
Tässä parhaat vinkkini:
1. Aloita ajoissa ja etene rauhallisesti
Yksinolosta kannattaa tehdä pennulle normaali osa arkea heti alusta alkaen. Theon kanssa vietimme alkuun rauhallisen viikonlopun yhdessä kotona, mutta jo maanantaina aloitimme yksinoloharjoittelun. Aluksi harjoittelu tarkoitti vessassa tai makuuhuoneessa käymistä ovi kiinni, sitten roskien vientiä tai nopeita lähikauppareissuja.
Tavoitteeni oli, että koiranpennun yksinolo olisi päivittäinen tapahtuma – usein silloin kun Theo nukkui tai söi puruluuta. Theo ei reagoinut yksinoloon mitenkään, kun en tehnyt siitä suurta numeroa. Tähän vaikuttaa tietysti paljon pennun luonne, toiset ovat itsenäisempiä kuin toiset.
2. Älä tee yksinolosta suurta asiaa
Älä hyvästele koiraa dramaattisesti tai tervehdi sitä innoissasi palatessasi kotiin. Kohtele yksinoloa täysin normaalina ja arkisena tilanteena. Kun sinä pysyt rauhallisena, pysyy usein koirakin.
3. Pidennä yksinoloaikoja asteittain
Aloita muutamasta sekunnista ja etene hiljalleen: minuutti, kymmenen minuuttia, tunti, kaksi, kolme… Tästä syystä olisi ihanteellista, että koiranpentu saapuisi kotiin omistajan loman aikana, jotta se ei joudu heti jäämään työpäivien ajaksi yksin. Liian pitkä koiranpennun yksinolo liian nopeasti voi aiheuttaa haasteita.
Minulla oli Theon tullessa kuukauden kesäloma, mikä mahdollisti rauhallisen etenemisen. Jos lomaa ei ole mahdollista pitää, kannattaa järjestää muu ratkaisu, kuten hoitaja käymään päivän aikana. Tämä on tärkeää myös sisäsiisteysharjoittelun kannalta.
Viikon harjoittelun jälkeen Theo oli jo 4 tuntia yksin kotona, ja kuukauden jälkeen 6 tuntia. Kun palasin töihin, veljeni kävi Theon luona päivisin, kunnes Theo oli noin puolen vuoden ikäinen. Sen jälkeen hän pystyi olemaan yksin koko työpäivän ajan. Nykyään Theo kulkee usein mukanani töissä ja arjen menossa, mutta jää edelleen tarvittaessa yksin ilman ongelmia.
4. Väsytä ennen yksinoloa ja jätä puuhaa
Älä jätä pentua yksin täynnä energiaa. Pennut väsyvät nopeasti, joten ennen yksinoloa voi tehdä esimerkiksi pitkän haistelulenkin tai koulutushetken. Yksinolon ajaksi kannattaa jättää turvallisia aktivointileluja, nameja tai puruluita, jotka pitävät koiran kiireisenä ja tyytyväisenä.
Lue esimerkiksi tämä artikkeli: Koiran aktivointi kotikonstein.
5. Varmista kodin turvallisuus
Pennut rakastavat tutkia (ja tuhota) paikkoja. Theo muun muassa söi tapetteja, puri peiliä ja lattialistoja… Yksin ollessaan koira voi joutua todellisiin vaaratilanteisiin, jos turvallisuudesta ei ole huolehdittu. Siksi yksinolon ajaksi kannattaa rajata koiralle turvallinen tila, esimerkiksi pentuaitaus, ja poistaa tilasta kaikki vaaralliset tai helposti tuhottavat esineet, kuten sähköjohdot ja koriste-esineet. Meillä suljimme makuuhuoneen, eteisen ja keittiön ovet, ja suojasimme seinät kompostiverkoilla. Ei ehkä kaunista, mutta koti pysyi ehjänä ja pentu turvassa olohuoneessa. 😀
6. Seuraa kameralla
Hankin kotiin kaksi helposti asennettavaa valvontakameraa, joita käytän edelleen. Ne olivat edullisia, helppokäyttöisiä ja auttoivat suuresti yksinoloharjoittelussa. Kameroiden ansiosta pystyin seuraamaan Theon reaktioita yksinoloon reaaliajassa, ja ne toivat paljon mielenrauhaa.
7. Harjoitelkaa myös kodin ulkopuolella!
Tämä on asia, josta olisin toivonut kuulleeni aiemmin. Useimmat ohjeet käsittelevät vain kotona tapahtuvaa yksinoloharjoittelua, mutta yksinolon harjoittelu muuallakin on erittäin tärkeää. Koira saattaa joutua jäämään yksin vieraaseen paikkaan, esimerkiksi hotellissa, mökillä tai sukulaisten luona.
Harjoittelu tapahtuu samalla tavalla kuin kotonakin: koira väsyksiin, herkkuja tai puruluita esille ja pienin askelin totuttelua yksinoloon uudessa ympäristössä. Meille tämä taito on ollut tärkeä opetella, vaikka vasta aikuisiällä.
Jaa vinkit eteenpäin, jos tiedät koiranomistajan joka pohtii yksinoloharjoittelua!
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
