Nopea vastaus: tietysti saa, mutta kohtuudella! Koira haukkuu kommunikoidessaan, ja etenkin lajitovereiden kesken haukku kertoo paljon koiran mielentilasta ja siitä mitä se haluaa ilmaista. Mutta saako koira haukkua ihmiselle, esimerkiksi halutessaan ruokaa tai huomiota? Onko koiran annettava haukkua mielin määrin, vai pitäisikö sitä pyrkiä hillitsemään? Onko ”räksyttäminen” edes normaalia käytöstä? Näihin asioihin syvennytään tässä artikkelissa!
Onnistuin minimoimaan villakoira Theon haukkuherkkyyttä jopa niin paljon, että useimmat tutut ja vieraat ihmettelevät positiivisesti: ”eihän se juuri yhtään hauku!”. Lopussa jaan parhaat vinkkini haukkumisen vähentämiseen!
Mitä haukku viestii?
Sudet eivät juuri hauku, ja koirat alkoivat käyttää haukkumista kommunikointitapana vasta niiden kesyynnyttyä ja jalostuksen myötä. Haukkuminen voi viestiä iloa ja innostusta, pelkoa, jännitystä, turhautumista, varoitusta ja paljon muuta. Omistaja voi oppia tuntemaan koiransa erilaisia haukkuääniä ja mitä se yrittää niillä viestiä. Etenkin tarkkailemalla kehonkieltä koiran haukkumisesta voi päätellä paljon.
Lue lisää kiinnostavasta artikkelista: Sudesta koiraksi
Rotukohtaiset eroavaisuudet
Se, miten paljon koira haukkuu, riippuu todella paljon mm. koiran rodusta, luonteesta, kasvuolosuhteista ja sukupuolesta. Yleisesti ottaen vahti- tai metsästyskoiriksi jalostetut koirarodut haukkuvat ja ääntelevät enemmän kuin muut koirat, näitä ovat esimerkiksi pomeranian, mittelspitz, beagle, dobermanni ja monet terrierit. Myös villakoirat, etenkin toyt, mainitaan haukkuherkkänä rotuna. Hiljaisina rotuina pidetään muun muassa basenjia, vinttikoiria ja whippettejä ja berninpaimenkoiria.
Jo koirarotua pohdittaessa kannattaa siis ottaa huomioon koiran äänekkyys ja ääniherkkyys, mikäli tällä on olosuhteisiin, kuten asumiseen nähden merkitystä.
Häiritseekö koiran haukkuminen omistajaa tai muita ihmisiä?
Mikäli koira on tulossa esimerkiksi maalle isolle tontille, jossa naapureita ei ole lähettyvillä eikä äänekkyys haittaa omistajia, ei luultavasti ole mitään väliä miten paljon koira haukkuu, koska se ei häiritse ketään! Mikäli koiraa ollaan ottamassa varta vasten vahtikoiraksi, koiralta myös todennäköisesti toivotaan kovaa haukkua.
Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, jos haukkuminen häiritsee omistajia tai esimerkiksi naapureita. Etenkin kerrostaloasunnossa haukkuva koira voi muodostua isoksi ongelmaksi asumisen ja naapurisovun kannalta. Satunnainen haukahtelu on tietysti normaalia elämisen ääntä, jota naapureiden tulee kestää, mutta jatkuva, kovaääninen haukku voi pahimmillaan johtaa jopa asukkaan häätöön.
Lue lisää: Koira ja kerrostalo, mitä kannattaa ottaa huomioon?
Koiran haukkuminen ulkona muille koirille on reaktiivisuutta, joka etenkään kaupunkiympäristössä ei ole sopivaa käytöstä. Haukku voi johtua esimerkiksi pelosta tai innokkuudesta, tai siitä, ettei koiraa ole koulutettu reagoimaan neutraalisti muihin koiriin. Haukkuminen useimmiten häiritsee muita koirakkoja, ja todennäköisesti myös omistajaa ja koiraa itseään. (Lue lisää reaktiivisuutta aiheuttavasta koirien hihnamoikkailusta)
Kannattaako koiran siis antaa haukkua, tai jopa räksyttää?
Oma näkemykseni on, että koiran ei tule antaa haukkua mielin määrin, mikäli haukku on jatkuvaa, tai mikäli se aiheuttaa haittaa koiralle itselleen, omistajille tai ympärillä oleville ihmisille. Koirasta itsestään jo huomaa selkeästi sen, että jatkuva haukkuminen on erittäin stressaavaa ja kuormittavaa, etenkin jos haukkuminen johtuu pelosta tai jännityksestä. On myös erittäin huonoa käytöstä koiralta haukkua saadakseen vaikkapa ruokaa pöydästä tai päästäkseen ulos, toisin sanoen ihmisen käskyttäminen. Koiraa on täysin mahdollista kouluttaa pyytämään asioita ja ilmaisemaan tunteitaan muilla keinoin kuin haukkumalla.
Räksyttäminen on usein stereotypia joka liitetään ”pikkukoiriin”, joita omistajat eivät jaksa kouluttaa koiran ollessa pienen kokoinen ja ”epäuhkaava”. Räksyttäminen tuskin koskaan on hyväksi koiralle itselleen, sillä se ilmenee useimmiten reaktiivisuutena muita koiria kohtaan. Tässä tulee taas pohtia sitä, häiritseekö käytös omistajaa tai muita ihmisiä. Ulkona räksyttäminen varmasti häiritsee muita, mutta omistaja määrittelee itse sallimansa rajat koiralleen kotioloissa (mikäli naapureita ei ole). Lähtökohtaisesti myös pikkukoirille tulee taata hyvä peruskoulutus ja käytöstavat, etenkin kaupunkioloissa.
Miten haukkumista voi pyrkiä vähentämään?
Vähentäkää ääniherkkyyttä
Villakoira Theolla alkoi ilmetä haukku- ja ääniherkkyyttä murrosiän alkaessa, noin puolen vuoden iässä. Haukku alkoi yllättävistä äänistä, kuten naapureista rappukäytävässä tai satunnaisista pamahduksista ja muusta vastaavasta. Aloitimme nopeasti erilaisiin ääniin totuttelemisen, muun muassa Youtube-videoiden avulla. Löydät lisätietoa ja linkin esimerkkivideoon tästä! Käytännössä siis koiraa totutetaan erilaisiin ääniin aluksi hiljaisena, esimerkiksi syömisen tai leikin yhteydessä. Vähitellen erilaiset äänet menettävät jännittävyyttään, eikä koira reagoi niihin enää yhtä vahvasti. Koiraa tulee myös palkita rauhallisesta reagoinnista erilaisiin ääniin, jolloin se oppii yhdistämään jännittävät äänet palkkioon haukkumisen tai pelkoreaktion sijasta.
Harjoitelkaa neutraalia reagointia
Äänien lisäksi koiran kanssa kannattaa harjoitella neutraalia reagointia etenkin niihin asioihin, jotka saavat koiran normaalisti haukkumaan. Se voi olla esimerkiksi pihalla kulkevat ihmiset, pyöräilijät tai muut koirat kadulla. Koiran kanssa harjoitellaan jännittävää asiaa katselemalla tarpeeksi pitkällä etäisyydellä ja palkitsemalla samalla siitä, että koira pysyy rauhallisena. Mikäli haukku alkaa, tilanne on vielä liian jännittävä ja on siirryttävä kauemmaksi. Ihan alkuun koiraa voi totuttaa vaikkapa videoita katselemalla kotioloissa. Kun haukku jää pikkuhiljaa pois, voidaan edetä lähemmäksi jännittävää kohdetta ja edelleen palkita neutraalista reagoinnista. Jännittävään asiaan voi myös yhdistää vihjesanan. Esimerkiksi vastaantulevan koiran kohdalla voi alkaa sanoa vaikkapa ”nami”, jolloin koira tajuaa saavansa palkkion aina vieraita koiria nähdessään -> suuri reaktio ja reaktiivisuus voi vähentyä.
Tee haukkumisesta kannattamatonta
Aluksi tulee muistaa, ettei koiraa pidä rangaista haukkumisesta, sillä se ei auta asiaa millään tavalla ja voi vaan pahentaa asiaa, etenkin jos koira haukkuu pelosta tai jännityksestä. Aina tulee myös sulkea pois kivun tai stressin mahdollisuus haukkumisen aiheuttajana eläinlääkärin / kouluttajan toimesta.
Kannattamattomuus tarkoittaa, että koira ei saavuta haukkumisellaan mitään positiivista, kuten huomiota tai makupaloja omistajalta. Olen itse kohdannut tilanteita, joissa koira pyritään hiljentämään antamalla sille maistiaisia ihmisten aterioista. Tapa on huonoa käytöstä koiralta ja huonoa koulutusta omistajalta. Koira on tilanteessa oppinut, että haukkumisella se saavuttaa positiivisia asioita. Kaikki tietysti määrittelevät itse, mitä haluavat koiralleen opettaa, mutta mikäli haukku häiritsee omistajia tai naapureita, tapa on koulutettava pois.
Helpoiten tämä onnistuu jättämällä koira täysin huomiotta, jos se haukkuu saavuttaakseen huomiota tai muita asioita omistajiltaan. Omistaja voi esimerkiksi siirtyä täysin toiseen huoneeseen ja palata takaisin vasta koiran hiljennyttyä. Monille koirille tämä omistajan poistuminen on negatiivinen seuraus ei-toivotusta toiminnasta eli haukkumisesta.
Tee hiljaisuudesta kannattavaa
Palkitsemalla koira ymmärtää, että hiljaisuus ja neutraali reagointi on kannattavampaa kuin haukkuminen. Tämän kouluttaminen voi olla vähän haastavaa, sillä omistajan tulee olla yksi askel edellä koiraa haukkuherkissä tilanteissa. Jos esimerkiksi toinen koira on tulossa vastaan, omistajan on huomattava tämä ja palkittava omaa koiraa samalla hetkellä kun tämä huomaa toisen koiran, ennen kuin haukkureaktio alkaa. Jos haukkua aiheuttaa vaikkapa ohikulkevat ihmiset ikkunan toisella puolen, omistajan on ehdittävä palkitsemaan koiraa samalla hetkellä kun tämä huomaa ihmiset. Aina tähän ei tietysti ehdi, mutta koiraa voi yrittää muistuttaa hiljaisuudesta vaikkapa vihjesanalla ja palkitsemalla haukkumisen loputtua.
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
