Artikkelit - Koulutus - Yksinolo

Onko koiran yksinolo nykyään liian iso tabu?

Yksinoloharjoittelu, yksinolo-ongelmat, koirapäiväkodit ja terveellisen yksinolon aikarajat. Koiran yksinolo on nykyisin koiranomistajien keskuudessa olennainen puheenaihe, painotettu koulutettava taito ja suuri haaste, jos sen kanssa on ongelmia. Etenkin kaupungissa kerrostaloissa asuvat koiranomistajat kohtaavat yksinoloon liittyviä paineita.

Pääosin keskustelu on positiivista ja toivottavaa, sillä on kaikille paras että koira osaa olla yksin ilman stressiä ja ahdistusta. Mutta osittain yksinoloa on ehkä ”demonisoitu” liiaksikin, mikä ilmenee muun muassa epärealistisena täydellisyyden tavoitteluna, paineina, sekä koirapäiväkotien ja hoitopalveluiden yleistymisenä. Käsitellään koiran yksinoloon liittyviä tabuja tarkemmin tässä artikkelissa.

Alkuun

Ihanaa palata taas blogin ja rakkaiden lukijoiden äärelle! Villakoiran Elämää-blogi on ollut pienellä tauolla kirjoittajan työkiireiden ja toisen nettisivuprojektin johdosta. Asiantuntijatyössä ja luovuutta vaativissa projekteissa intoa kirjoittamiseen on jäänyt vähemmän, mutta näin loppuvuodesta olisi tarkoitus palata säännöllisten julkaisujen pariin. Blogin tilaajiakin on ehtinyt kertymään jo reilusti, lähes 150. Kiitos teille kaikille jotka palaatte säännöllisesti julkaisujen pariin <3 Mutta nyt aiheeseen:

Millaisia tabuja yksinoloon liittyy?

Käytännössä siis yksinolotabuilla tarkoitan tässä julkaisussa sellaista ajatusmaailmaa, ettei koiraa saisi jättää käytännössä ollenkaan yksin. Ajatusmaailma on varmasti saanut paljon vaikutteita naapurimaastamme Ruotsista, jossa koiria ei ohjeiden mukaan saa jättää yksin yli 6 tunniksi kerrallaan. Koirapäiväkodit ja erilaiset hoitopalvelut ovatkin siellä erityisen suosittuja, koska suurimman osan työpäivät työmatkoineen kestävät tietysti yli 6 tuntia.

Ajatusmaailma saattaa siis olla se, että koiran jättäminen yksin kotiin olisi suorastaan rääkkäystä. Koiran kuljettamista arjessa ihannoidaan, ja monet omistajat saattavat toivoa jopa koiraystävällistä työpaikkaa. Keskustelupalstoilla mielipiteet ”sallitusta” yksinoloajasta vaihtelevat: toisten mielestä mainittu 6 tuntia päivässä on aivan liikaa, toisten mielestä koiran pitäisi tietysti osata olla yksin ainakin 8 tuntia, mieluusti enemmänkin.

Olen itsekin Theon ollessa nuorempi langennut tähän ajatusmaailmaan, että on koiralle pahaksi olla lainkaan yksin. Tällöin harkitsin jopa muuttoa Lauttasaareen, koska siellä on koirapäiväkoti lähellä! Lisäksi tällainen päivähoito olisi maksanut satoja euroja kuukaudessa, eli se olisi ollut jopa kalliimpaa kuin esimerkiksi auton omistaminen. Jos koiran päivähoito on perheelle hyvä ratkaisu ja taloudellisesti mahdollista, mahtavaa! Mutta omistajien arjen täysi muuttaminen ja taloudellinen ahdinko koiran takia ei mielestäni ole hyväksyttävää.

Koiranpennun hankkijat kokevat usein painetta hankkia koira pitkän loman, kuten kesäloman alussa, ja monesti tämä onkin fiksu vaihtoehto. Olen kuitenkin kuullut jopa sellaista mielipidettä, ettei esimerkiksi puolivuotiasta pentua saisi jättää yli 3-4 tunniksi yksin kotiin. Monille koiranomistajille tämä olisi työarkeen täysi mahdottomuus, eikä todennäköisesti kovin monella ole mahdollisuutta olla puoli vuotta lomalla töistä koiranpennun takia!


Koira kaikkialla mukana – onko se hyvä asia?

Tässä blogissa käsitellään paljon koiran kuljettamista mukana arjessa, miten sen saa onnistumaan ja miten pentua koulutetaan sopeutumaan erilaisiin paikkoihin. Villakoira Theo kulkee mukana kahviloissa, ravintoloissa, junamatkoilla, kylässä ja mökillä. Aikaisempi työpaikkani oli koiraystävällinen toimisto, jolloin Theo pääsi kanssani mukaan töihin lähes joka päivä. Nykyisin teen pääosin etätöitä, eli olen yleensä päivät pitkät kotona lemmikkien kanssa!

On ihanaa että koira on mahdollista ottaa kaikkialle mukaan. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että koira pitäisi ottaa aina mukaan. En suoraan sanottuna itse koe, että koiran kuljettaminen aina mukana ja sen kanssa oleminen 247 olisi hyvä asia. Näin tapahtui esimerkiksi pandemia-aikana, ja tästä seurauksena oli kokonainen joukko eroahdistuksesta kärsiviä koiria…

Oma näkemykseni on, että koiran pitäisi olla ainakin hetki yksin lähes joka päivä, välillä pidempiäkin aikoja. Jos omistaja tekee aina etätöitä, on hyvä, että välillä käy lounaalla ravintolassa tai on pidemmän aikaa poissa harrastuksissa illalla. Koiraa ei tule kuljettaa mukana vain sen takia, ettei koiraa viitsi tai uskalla jättää hetkeksikään yksin, tällöin taustalla on todennäköisesti jonkinlainen ongelma koira-arjessa.

Lue tästä lisää artikkeleita muun muassa yksinolon kouluttamisesta.

Mikä määrä yksinoloa on sitten liikaa ja mikä sopivaa?

Suurimmalla osalla koiranomistajista tilanne on kuitenkin se, että koira viettää säännöllisesti pitkiäkin aikoja yksin omistajien töiden ja koulun takia. Oma näkemykseni on, että Ruotsin tiukka 6 tunnin malli on epärealistinen ja useimmille koirakoille tarpeettoman tiukka. Koira ei tunnista ajan kulua samalla tavalla kuin ihminen, ja usein koira, joka osaa olla yksin vaikkapa 4 tuntia, pärjää aivan hyvin 6-7 tuntia. Samoin 6 tuntia hyvin pärjäävä koira pärjää todennäköisesti myös 8 tuntia.

Mikäli koira joutuu kuitenkin olemaan yksin päivittäin reilusti yli 8 tuntia, on tämä nähdäkseni liikaa. Vaikka henkisesti koira pärjäisi ja viihtyisi yksin, on koiran kuitenkin päästävä säännöllisesti tarpeilleen ulos, ja todennäköisesti yli 8 tunnin kohdalla hätä alkaa olla jo kova. Tarpeiden pidättäminen pitkiä aikoja ei ole koiralle terveellistä.

Kun tein aikanaan itse yli 8 tunnin työpäiviä poissa kotoa, Theoa kävi aina joku lenkittämässä päivän aikana edes lyhyesti. Tämä oli meille hyvin toimiva ratkaisu kyseiseen elämänvaiheeseen.

Mitään tiettyä ”sopivaa” yksinolomäärää ei ole, sillä kaikilla koirilla tarpeet ovat erilaiset ja perheiden tilanteet vaihtelevat. Olisi kuitenkin tärkeää, että yksinoloa tulee tarpeeksi muttei liikaa, että koira pääsee säännöllisin väliajoin tarpeilleen, ja että koira taitaa sekä yksinolon että mukana kulkemisen taidon.


Huomioithan:

Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.

Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3

Jätä kommentti!