Asunnon koko on yksi monista asioista, joka pohdituttaa tulevia koiranomistajia. Olen itse kuullut monilta näkemyksen, että koiralla tulisi aina olla oma piha jotta se voisi hyvin. Todellisuudessa suurin osa kaupungissa asuvista koirista asuu kerrostalossa, enkä itse koe että kerrostalokoiran elämä olisi automaattisesti jotenkin huonompaa kuin omakotitalossa asuvan.
Kerrostaloasunnon sopiva koko mietityttää kuitenkin kaikkia koiraa harkitsevia. Nuorena aikuisena omissa piireissäni ihmiset ovat alkaneet hankkia lemmikkejä, ja monet ovat jopa muuttaneet hieman suurempaan asuntoon tätä varten (mutta kukaan ei vielä omakotitaloon😀).
Minkä kokoinen asunto on koiralle liian pieni, minkä kokoinen taas sopiva? Käsittelen tässä postauksessa elämää pienehkössä kerrostaloasunnossa keskikokoisen villakoira Theon kanssa.
Elämää 39 neliön kaksiossa
Asumme villakoira Theon, puolisoni ja kissamme kanssa alle 40 neliön kaksiossa Helsingissä. Asumme rauhallisella ja luonnonläheisellä alueella vanhassa kerrostalossa, jossa neliöt on käytetty erinomaisesti. Asunnossa on iso makuuhuone, iso olohuone/ruokailutila sekä pikkuinen keittiökomero, eteinen ja kylpyhuone.
Minulla on paljon negatiivisia näkemyksiä nykyaikaisesta rakentamisesta, jossa asuntoihin rakennetaan valtavia eteisiä, kylpyhuoneita ja outoja keittiö+olohuone -yhdistelmiä, joissa varsinaisia huoneita ei ole tai ne ovat todella pieniä… 😅
Mielestäni vaikka neliöitä ei ole numeraalisesti paljon, huoneet ovat niin tilavia ettei ahdasta tule juuri koskaan. Villakoira Theo on keskikokoinen, eli ei pienimmästä päästä, mutta silti erittäin kompakti. Kun olemme sisällä, Theo pääsee helposti makoilemaan sohvalla, pedissään, kiipeilemään tuoleilla ja jopa ikkunalaudoilla, kissamainen koira kun on! Kissa ja koira mahtuvat myös riehumaan yhdessä iltaisin juoksemalla huoneesta toiseen.
En ole koiran suhteen koskaan kokenut kaksiomme olevan liian pieni.
Lue myös: Koira ja kerrostalo – tärkeimmät huomioitavat asiat
Koiran koon, luonteen ja rodun vaikutukset
Koiran ominaisuudet vaikuttavat tietysti paljon siihen, millaisessa asunnossa sen on hyvä elää. Sanoisin itse, että yksiöön ei ole järkevää hankkia muuta kuin erittäin pikkuista tai vähäenergistä koirarotua. On myös omistajan mielenterveydelle hyvä, että huoneita on useampi, jolloin omaa tilaa on myös helppo saada.
Iso tai korkeaenerginen koira ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että asunnon pitäisi olla suuren suuri. Esimerkiksi villakoirat ovat tunnetusti hyvin energisiä ja aktiivisia etenkin nuoruusvuosinaan, mutta voivat hyvin pärjätä pienemmässä kerrostaloasunnossa. Sukulaisellani taas on pienehkössä kolmiossa Helsingissä massiivinen vinttikoira, joka kuitenkin on niin rauhallinen, ettei asunnon koon suhteen ole mitään ongelmia.
Kerrostaloasumisessa sen sijaan että murehtisi neliömääriä tai huoneiden suuruutta, kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, miten koira luonteensa ja rotunsa puolesta muuten sopeutuu asumaan kerrostalossa ja tiiviisti ihmisten keskuudessa. Kiinnittäisin huomiota ennemmin esimerkiksi reviiritietoisuuteen, vahtiviettiin ja haukkumistaipumukseen sekä muiden ihmisten ja koirien kanssa toimeentulemiseen kaupunkiympäristössä.
Lue myös: Saako koira haukkua?
Mikäli koira haukkuu, ulvoo ja käyttäytyy reaktiivisesti, ei ole väliä, vaikka asunnossa olisi 150 neliötä. Tällöin koira saattaa luonteensa tai rotunsa puolesta esimerkiksi sopeutua paremmin omakotitaloon tai maaseudulle, jossa naapureita ei samalla tavalla ole lähettyvillä.
Miten valita sopiva koirarotu? Lue lisää Hankikoira-sivuilta.
Pienessä asunnossa elämisen haittapuolia
Koska pienessä kerrostaloasunnossa ei useimmiten ole mahdollisuutta purkaa koiran energiaa tai saada liikuntaa tehokkaasti, on omistajan kiinnitettävä erityistä vaivaa kodin ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan. Omakotitaloasumisessa on helppoa se, että koiran voi mahdollisesti vaan päästää omalle pihalle leikkimään ja riehumaan. Kerrostalossa tällaista mahdollisuutta ei ole, joten myös esimerkiksi vapaanaolon mahdollisuus pitää erikseen järjestää.
Pienessä asunnossa elävän koirakon tulee siis nähdä erityistä vaivaa lenkitysten, liikunnan, aktivoinnin, koiratreffien ja vapaanaolon suhteen. Myös pentuaikana omistaja kohtaa monia haasteita, joita esimerkiksi omakotitaloasujilla ei samalla tavalla ole, kuten sisäsiisteysharjoittelun. On aivan eri asia toimittaa pieni pentu 10 kertaa päivässä tarpeilleen vaikka kerrostalon 3. kerroksesta ilman hissiä, kuin avata ovi pennulle omalle pihalle.
Isossa kerrostaloasunnossa on myös mahdollista leikkiä ja riehua koiran kanssa eri tavalla kuin pienessä asunnossa, jossa joutuu tarkasti varomaan ettei koira törmää esimerkiksi kalusteisiin tai tuhoa niitä riehuessaan. Jos on koskaan nähnyt ison koiran ”zoomies” eli riehukohtauksia, voi helposti kuvitella millaista tuhoa tämä voisi aiheuttaa vaikkapa yksiössä!
Villakoiran suhteen ajattelin myös mainita yhden hyvin spesifin haittapuolen eli kotitrimmauksen: Koska tilaa ei ole ja kylpyhuone on meillä hyvin pieni, trimmaus joudutaan hoitamaan usein keittiössä tai olohuoneessa. Tällöin karvaa ja pölyä lentää ja tarttuu asunnon kaikkiin huoneisiin ja kalusteisiin! Näissä tilanteissa haaveilen aina vaikkapa erillisestä kodinhoitohuoneesta…
Positiiviset puolet
Käytännössä se, ettei ole omaa pihaa tai isoa tilaa riehua sisätiloissa, on myös positiivinen puoli, koska tämä ”pakottaa” omistajan lähtemään koiran kanssa aktiivisesti ulos ja monipuoliseen arkeen. Monet omakotitalossa asuvat koirat eivät välttämättä pääse yhtään niin aktiivisesti ulos kunnon kävely- tai juoksulenkille kuin kerrostalossa asuvat. Tämä tilan puute pakottaa siis omistajankin liikkeelle ja keksimään luovasti aktivointia ja tekemistä yhdessä koiran kanssa.
Koirat ovat usein hyvin sopeutuvaisia, eivätkä ne haaveile erilaisesta elämästä samalla tavoin kuin me ihmiset. Koira ei pienessä asunnossaan varmasti pohdiskele, miten se kaipaisi isompaa taloa, kun sillä on onnellinen elämä perheensä kanssa ja paljon aktiivista tekemistä kodin ulkopuolella!
Pienempi asunto mahdollistaa välillisesti myös monia positiivisia asioita: omistajilla säästyy esimerkiksi huomattavasti rahaa, tavaraa ja roinaa ei kerry niin pahasti, perhe viettää paljon yhteistä aikaa lähellä toisiaan, kodista tulee tavallaan rauhan ja levon paikka koiralle, kun se oppii yhdistämään ulosmenon aktiiviseksi ajaksi ja kotiin paluun lepoajaksi.
Lue Pawshaken sivuilta kerrostalokoiran päivittäisestä aktivoinnista.
Vinkkejä koiran hankkimiseksi ja elämiseksi pienessä asunnossa
Yhteenvetona voin todeta, että pienempi asunto ei ole este koiran hankkimiselle, ja esimerkiksi villakoira voi sopeutua kerrostaloasumiseen erinomaisesti. Alla parhaat vinkkini koiraelämään pienessä asunnossa:
- Perehdy kunnolla haaveilemasi rodun ominaisuuksiin ja kerrostaloasumiseen sopeutuvuuteen. Pientä ja suloista koiraa ei välttämättä kannata hankkia ohutseinäiseen kerrostaloon, mikäli kyseessä on haukkuherkkä vahtikoirarotu (kuten chihuahua tai pomeranian!).
- Mikäli haaveilet isosta koirarodusta, voi vähäenergisempi (esim. newfoundland tai englanninvinttikoira) tarjota tasapainoisempaa arkea pienessä asunnossa. Esimerkiksi energistä border collieta en itse hankkisi pieneen kerrostaloasuntoon kaupunkiin, vaikka tiedän että jotkut ovat tässäkin onnistuneet.
- Etenkin sadepäivinä pitäkää valmiina aktivointileluja – nämä voivat väsyttää koiraa jopa enemmän kuin fyysinen riehuminen.
- Totuta aktiivinen koira rauhoittumaan sisätiloissa. Kunhan liikuntaa ja aktivointia tulee tarpeeksi kodin ulkopuolella, koiran voi aivan hyvin jättää huomiotta ja puuhaamaan omiaan kotioloissa. Esimerkiksi villakoira Theo vietti elämänsä ensimmäiset vuodet hääräten melkein 24/7, mutta koska etenkin etätöihin siirtyessä tästä tuli ongelma, aloin totuttaa Theon siihen, että riehumiset tehdään pääsääntöisesti ulkona ja kotona vain levätään (satunnaisia leikkihetkiä lukuunottamatta).
- Suunnittele koiraystävällinen sisustustyyli. Etenkin pennun kanssa tämä on selvää, kun matot ja pienet esineet pitää turvata tuhoilta, mutta aikuisenakin sisustusta voi miettiä myös koiran ehdoilla. Koirat usein pitävät esimerkiksi pehmeistä matoista ja avarista tiloista, joissa niiden ei tarvitse koko ajan varoa ympäristöään. Meillä ei esimerkiksi ole ollenkaan sohvapöytää, vaan olohuone on iso ja avara tila. Tämä osittain siitä syystä että Theo mahtuisi paremmin leikkimään ja liikkumaan. En myöskään asettaisi mitään särkyviä lasiesineitä tai myrkyllisiä kasveja huterille pöydille koirataloudessa, vaikka kyse olisi miten rauhallisesta koirasta. 😀
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
