Artikkelit - Koulutus - Tärkeimmät taidot

Tärkeä asia koiranpennun koulutuksessa, jonka moni jättää huomiotta

Koiranpennun koulutus on etenkin ensikertalaisille omistajille todellinen sokkelo. On paljon erilaisia taitoja joita voisi kouluttaa, osa tärkeämpiä, osa taas käytännössä turhia. Koulutukseen liittyy usein paljon paineita, ja moni pohtii, onko oma pentu tarpeeksi hyvin koulutettu. Itse koulutustekniikka on myös haastavaa osata ilman kokeneemman omistajan ohjausta tai esimerkiksi koulutusaiheisen kirjallisuuden oppeja.

On kuitenkin yksi taito, jonka moni koiranpennun omistaja jättää huomioimatta kokonaan koulutuksessa. Kyseinen taito tulee jokaisen koiran elämässä tarpeelliseksi, ja mikäli sitä ei harjoitella, voi sen oppiminen olla vilkkaalle nuorelle tai aikuiselle koiralle lähes mahdotonta.

Artikkelissa käsitellään kaikessa yksinkertaisuudessaan: koiran taitoa osata olla tekemättä mitään.

Onko teille tulossa villakoiran pentu? Tutustu Pentuoppaaseen tästä!


Miksi koiran tulisi osata vaan olla?

Tämä taito on oikeastaan aika haastava ihan meille ihmisillekin. Jatkuvat aistiärsykkeet, dopamiinihoukutukset ja ympäristön kiinnostavat asiat kiinnittävät jatkuvasti huomiotamme, näin on tietysti myös koirilla!

Se, että koira osaa olla tekemättä mitään on käytännössä niin yksinkertainen ja mitättömältä tuntuva asia, etten ainakaan itse ole törmännyt koko konseptiin missään koirakirjallisuudessa tai koulutusohjeissa. Taito tulee kuitenkin tarpeelliseksi monissa tilanteissa, ja se, jos koira ei tätä osaa, näkyy arjessa selvästi.

Olimme vähän aikaa sitten kahvilassa Theon ja ystäväpariskunnan sekä heidän koiransa Lunan kanssa. Kahvilan jono oli pitkä, ja Theolle oli kerrassaan mahdotonta odottaa! Theo pyöri ympäri kahvilan mattoa haistellen, maistellen, uikuttaen ja yrittäen pyytää Lunaa leikkimään. Tilanne sai minutkin melko kireäksi, sillä yleensä Theo käyttäytyy julkisissa paikoissa niin hyvin. Keskustelin ystävieni kanssa tässä tilanteessa, miten tärkeää on totuttaa koira pennusta alkaen odottamiseen, paikallaan olemiseen ja siihen, että osaa olla rauhassa tekemättä mitään!


Miksi taito jää pennun omistajilta huomioimatta?

Usein koiranomistajat reagoivat pennun vilkkauteen vähän samalla tavalla kuin pienen lapsen vanhemmat. Pennulla on mukana leluja, palloja, nameja ja pureskeltavaa. Jos pennun huomio kiinnittyy koulutustilanteessa muualle, omistajia ohjeistetaan usein kääntämään huomio vaikka nameilla tai leluilla. Kun pentu alkaa järsiä jotain sopimatonta, tilalle annetaan sallittua järsittävää. Jos pentu häärää kahvilan lattialla, omistajat nostavat pennun syliin, namittavat tai pitävät pienen koulutushetken. Pentua aktivoidaan, leikitetään ja liikutetaan jatkuvasti, ja koiranpennun koulutus perustuu pitkälti jatkuviin ärsykkeisiin mm. sosiaalistamisen muodossa.

”Aikanaan meille koiranomistajille kerrottiin, että koiramme ovat stressaantuneita, koska ne ovat liikaa yksin eivätkä saa riittävästi aktiviteettia. Aloimme aktivoida koiriamme. Sitten meille kerrottiinkin, että koiramme ovat ylistimuloituja ja joutuvat kestämään aivan liikaa stressiä sen vuoksi. Totuus on varmaankin jossain välimaastossa.” – Masseter -artikkeli: Liikaa virtaa? Osa 1: Kaikki lähtee tasapainosta

Kaikki nämä ovat hyviä asioita, mutta olennainen rauhoittumisen taito jää näiden keskellä helposti kokonaan huomioimatta.

Omistajista ei useimmiten tunnu mukavalta jättää koiraansa huomioimatta. Jos koira pyytää huomiota vinkumalla, heiluttamalla häntää, haukkumalla tai käyttäytymällä suloisesti, on tavanomaista myös antaa koiralle huomionsa. Pienen pennun kanssa omistajat ovat syystäkin koko ajan vähän varpaillaan, ja valmiit täyttämään pentunsa kaikki tarpeet ja toiveet. Koska nykyisin valtavat lelumäärät, aktivointilelut, koulutushetket ja koiran kuljettaminen kaikkialla mukana on arkipäivää, saattaa koira kasvaa nuoreksi aikuiseksi ja vanhemmaksi koiraksi tottuen siihen, että koko ajan on tehtävä jotain.

Lue tästä artikkeleita koiran koulutuksen tärkeimmistä taidoista.

Miten tätä taitoa sitten harjoitellaan?

Tavallaan harjoittelu on aika helppoa: koiralle ei anneta jatkuvaa tekemistä ja huomiota.

Harjoittelun voi aloittaa kotioloissa siten, että tietyt hetket on pyhitetty vain olemiseen ja rauhoittumiseen. Pennun kanssa nämä hetket on helppo ohjata vaikka pitkän lenkin tai ruokailun jälkeisiin lepohetkiin. Kun omistajilla on muuta tekemistä kotona, koiraa ei leikitetä tai namiteta samaan aikaan, eikä koiralle jutella jatkuvasti. Pentu voi puuhata omiaan vaikka pentuaitauksessa ilman suurta leluvuorta ja kymmentä puruluuta. Kunhan tarpeet on täytetty, pentu pärjää kyllä!

Kun olemista ja rauhoittumista on harjoiteltu kotioloissa, suunnataan ulkomaailmaan. Kahvilat ja kahvilan jonot, julkiset kulkuneuvot, odotustilat ja muut paikat, joissa koiran tulee osata olla aiheuttamatta häiriötä. Koiran kanssa voidaan (muita häiritsemättä) pysyä vaan paikallaan ja katsoa maailmaa. Tähän hetkeen ei tarvita leluja, puruluita tai namitusta. Koiraa voi toki oman harkinnan mukaan palkita vaikkapa muutaman minuutin välein rauhallisuudesta namilla, kunhan se ei aiheuta koirassa ylikierroksia. Jos silittely rauhoittaa, koiraa voi palkita näin.

Mutta joskus harjoittelu vaatii ihmistä kylmästi jättämään koiran huomiotta turvallisesti ja odottamaan lyhyellä hihnalla, että koira rauhoittuu ja ymmärtää, että nyt ei valitettavasti ole mahdollisuutta hääräämiseen. Villakoira Theon kanssa tekniikka on ollut pitkälti tämä, sillä Theo vaan innostuisi namituksesta ja silityksistä ja jäisi intensiivisesti tuijottamaan milloin saa seuraavan namin! Olemme viime aikoina käyneet iltapäivälenkillä metsässä, jossa istahdamme aina hetkeksi maahan vaan olemaan. Tämä on Theolla useimmiten haastavaa, sillä lenkeillä Theo haluaisi päästä aina vaan eteenpäin vipeltelemään. Koska emme harjoitelleet ”olemista” pentuna, taito jää meillä todennäköisesti kauas täydellisyydestä.


Huomioithan:

Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.

Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3

Jätä kommentti!