Mainitsin ensimmäisessä osassa, että minä ja Theo teimme ehkä hieman liikaa kaikenlaista kun koiranpennun sosiaalistaminen oli ajankohtaisinta, ja olimme siitä melko uupuneita. Olimme kuitenkin molemmat innokkaita kokemaan ja oppimaan uutta päivittäin, mikä johti myös varsin omalaatuisiin tapoihin sosiaalistaa koiraa. Tavoitteenani oli kasvattaa pennusta rohkea ja utelias koira, joka ei olisi kovin ääniherkkä, ja koen onnistuneeni siinä Theon kanssa.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että koirat ovat yksilöitä, eikä samat menetelmät toimi kaikille. Vinkkejä kannattaa silti kokeilla ja soveltaa omaan koiraan ja elämäntilanteeseen sopivalla tavalla.
1. YouTuben äänivideot
Koiranpennun sosiaalistaminen sisältää erilaisiin ääniin totuttelua. YouTubesta löytyy paljon videoita, joiden tarkoituksena on vähentää koiran ääniherkkyyttä ja totuttaa sitä erilaisiin ärsykkeisiin. Näitä videoita voi etsiä hakusanoilla kuten “Desensitize dog/puppy”. Voit hakea myös tiettyjä ääniä, kuten pelkkiä ilotulituksia tai vaikkapa kahvilan äänimaisemaa. Videoissa voi esiintyä esimerkiksi ovikellon, moottoripyörän, lasten ja muiden koirien ääniä. Tässä yksi esimerkkivideo YouTubesta.
On tärkeää aloittaa kuuntelu matalalla äänenvoimakkuudella. Ääniä voi toistaa vaikkapa leikin tai puruluun syömisen aikana, jolloin koiran huomio on muualla. Videoita voi myös näyttää television kautta ja valita esimerkiksi rauhallisia eläinaiheisia videoita.
Jotkut koirat reagoivat ääniin hyvin voimakkaasti tai pelokkaasti. Tällöin harjoituksia ei kannata jatkaa. Meillä Theon kanssa ääniä kuunneltiin lähes päivittäin pentuaikana, ja nyt aikuisena Theo ei reagoi lainkaan esimerkiksi muiden koirien haukkumiseen. Myös uudenvuodenaattona hän nukkuu rauhassa pedissään! Koen siis tämän menetelmän toimineen meillä erinomaisesti.
Aikuisena emme ole enää juurikaan tehneet ääniharjoituksia, koska tarvetta ei ole ollut – mutta voisi silti olla hyödyllistä jatkaa niitä silloin tällöin. Sosiaalistaminen on tärkeää myös aikuiselle koiralle!
2. Imuri
Imuri on monen koiran kauhu. Halusin panostaa siihen, ettei pelkoa pääsisi kehittymään. Villakoirat tuovat turkissaan sisälle runsaasti hiekkaa ja pölyä, ja koska meillä asuu myös kissa, imuroimme useita kertoja viikossa. Aloin totuttaa Theoa imuriin jo toisesta tai kolmannesta päivästä lähtien.
Aluksi vain katselimme imuria yhdessä. Sitten katselimme sitä, kun se oli päällä mutta paikallaan – ja palkitsin Theoa jatkuvasti nameilla. Kun hän tottui ääneen, aloin liikutella imuria ympäri asuntoa esimerkiksi silloin, kun Theo söi puruluuta. Lopulta Theo keksi tästä oman leikkinä: hän pomputtaa palloa imurin eteen, ja imuri työntää sen hauskasti pois!
Nykyään imuri ei herätä meillä minkäänlaista reaktiota – paitsi joskus leikin merkeissä.
3. Namipiiloleikki uusissa paikoissa
Kun menimme uusiin paikkoihin, nameilla oli tärkeä rooli. Jos olimme kylässä, pyysin usein luvan piilottaa Theolle nameja uuteen ympäristöön. Ruokamotivoitunut pentu tutki innoissaan koko tilan ja ilahtui löydettyään herkkuja. Uusista paikoista tuli heti mieluisia, koska niihin yhdistyi hauska leikki.
Lue lisää koiran aktivoinnista kotikonstein!
Onnistuimme tässä ehkä vähän liiankin hyvin – nykyään Theon on edelleen vaikea rauhoittua kylässä, koska hän haluaisi heti alkaa etsiä herkkuja ja tutkia paikkoja!
4. Jännittävien asioiden kohtaaminen
Theon koulutuksessa iso osa oli jännittävien asioiden kohtaaminen. Halusin, että pentu oppii, ettei jännittäviä asioita tarvitse pelätä. Tärkeää on huomata ero: pelokasta koiraa ei saa puskea tilanteisiin, mutta jos koira vain ihmettelee tai hieman jännittää, voi tarjota tukea ja palkita namilla rohkeasta käytöksestä.
Meillä tällaisia tilanteita olivat esimerkiksi lumiukot talvella tai tuulessa heiluvat pressut. Menimme yhdessä katsomaan niitä, ja pian jännitys olikin poissa.
5. Sateenvarjo
Koiranpennun sosiaalistaminen voi sisältää myös erikoisia esineitä ja liikkeitä. Esierkiksi sateenvarjot voivat olla koirille outoja ja pelottavia. Katselimme yhdessä niiden avaamista, sulkemista ja nopeita liikkeitä. Uskon, että tämä on auttanut siihen, ettei Theo pelkää juuri lainkaan nopeita tai arvaamattomia asioita, kuten lentäviä roskia, joita kaupungilla saattaa kohdata.
6. Hevostalli ja kotieläintila
Kävimme Theon kanssa myös tallilla katselemassa hevosia ja kotieläintilalla kuuntelemassa kanoja ja lehmiä. Tämä oli Theolle jännittävää mutta hauskaa. Katselimme yhdessä myös eläinaiheisia videoita televisiosta. Vaikka tällaisia eläimiä ei usein kaupungissa näe, niiden näkeminen ja kuuleminen lisäsi Theon itsevarmuutta uusien asioiden edessä. Nyt Theon voi ottaa vaikka mukaan hevosharrastuksen pariin. 🙂
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
