Koiranpennun koulutus on monin tavoin haasteellista. Yksi isoimmista pähkäilyn aiheista itselleni oli, että miten huonoa käytöstä voisi vähentää tai kouluttaa pois. Kieltäminen tulee meiltä ihmisiltä usein automaattisesti, etenkin jos olemme toimineet lasten kasvattajina. Monet koirankouluttajat kuitenkin toteavat, ettei koiraa kannattaisi kieltää, koska se ei ymmärrä sitä. Koira ymmärtäisi vain sen, että omistaja on vihainen, eikä sitä, että se teki väärin tai mitä sen pitäisi mieluummin tehdä.
Mutta onko kieltämisessä mitään järkeä? Onko se haitallista koiralle? Vai onko se täysin normaalia kasvattamista ja kouluttamista? Lue artikkelista omia ajatuksiani ja kokemuksiani.
Lue myös: 15 tärkeintä taitoa koiranpennun koulutukseen
Miten koira reagoi kieltämiseen?
Kun koira tekee jotain ihmisen mielestä ei-toivottavaa, kieltäminen on lähes aina ensimmäinen reaktio. Koirankoulutusaiheisten kirjojen mukaan nämä tilanteet ovat koiralle vaikea ymmärtää, sillä se ei tee tuhmuuksia ”tahallaan” tai tarkoituksella ärsyttääkseen ihmistä. Vaikka koira lopettaisikin kieltämisen yhteydessä toimintansa, se voi jäädä hämilleen, koska se ei tiedä mitä sen pitäisi tämän toiminnan sijaan tehdä.
Jos koira esimerkiksi pureskelee ihmisen tavaroita, se tekee sitä luultavasti leikin- tai purutarpeensa tyydyttääkseen. Kun ihminen kieltää tämän toiminnan, eikä tarjoa vaikkapa sallittua pureskeltavaa, koira voi luulla ihmisen olevan vihainen sen toteuttaessa luonnollisia tarpeitaan. Koira reagoi usein vahvasti ihmisen tunnetilaan, ja voi alkaa stressata tai pelätä ihmisen reaktioita.
Tutustu uuteen pentuoppaaseen tästä!
Pitäisikö jättää kokonaan kieltämättä?
Tunnen perheitä, joissa sanan ”Ei” käyttö on kielletty kokonaan koiraa kohtaan, eikä tästä ole oman kokemuksen perusteella seurannut hyvää. Erittäin säännönmukaisella koulutuksella tämä lähestymistapa voi toki toimia, jos ihminen todella aina kykenee harhauttamaan koiran ei-toivotusta toiminnasta ja ohjaamaan jonkin sallitun toiminan pariin. Useimmiten tällainen lähestymistapa aiheuttaa sen, ettei koira tunne ihmisten asettamia rajoja, jotka ovat välttämättömiä jokaiselle koiralle.
Oma näkemykseni siis on, että rajojen asettaminen on äärimmäisen tärkeää, ja koirakin voi paremmin, kun se tietää selkeästi, mitä se saa ja mitä ei saa tehdä. Esimerkiksi: lelut ja puruluut ok, kenkien ja tyynyjen pureskelu ei. Lenkillä haistelu ja oma tahti ok, hihnassa vetäminen ei. Ihmisen halailu ok, pureminen ei.
Miten kieltämistä voi käyttää neutraalisti ja tehokkaasti koiran koulutuksessa?
Kieltää kannattaa vain välttämättömissä tilanteissa, joissa toiminta on heti lopetettava. Kieltämisestä tulisi seurata koiralle jotain positiivista, jotta siitä ei muodostu koiralle rangaistusta, jota se stressaa tai pelkää. Koiralle ei saa tietenkään huutaa tai käyttää muuta koiralle stressaavaa lähestymistapaa.
Kieltäminen on toimiva tapa kouluttaa, silloin kun koiran halutaan lopettavan toimintansa. Se voi olla myös koiran turvallisuuden kannalta todella tärkeä taito oppia. Kieltämisen sijasta kannattaa toki suosia tilanteen mukaan vaikkapa ”irti” tai ”jätä” käskyjä, tai ohjata koira vihjesanalla vaikkapa tulemaan luokse tai noutamaan lelu itselleen. Kieltämisen jälkeen koiralle tulisi käytännössä osoittaa jokin vaihtoehtoinen toiminta sille, mitä se oli juuri tekemässä, ja kehua kun koira lopettaa toiminnan ja siirtyy sallittuun vaihtoehtoon.
Itse olen käyttänyt kieltämistä esimerkiksi silloin, kun Theo-koira on lähtenyt jahtaamaan kissaa tai hyppii tervehtiessään, yhdistettynä kehuihin kun toiminta loppuu.
Lue lisää keskeyttämissanan kouluttamisesta Hankikoira-sivuilta.
Ei-toivotun käytöksen huomiotta jättäminen?
Ennen kieltämistä kannattaa miettiä, toimisiko koiran huomiotta jättäminen paremmin. Myös negatiivinen reaktio ihmiseltä voi nimittäin olla koiralle palkinto, jos sen tarkoituksena on saada ihmiseltä huomiota. Koira voi oppia, että esimerkiksi aina kenkää pureskellessan se saa ihmisen nousemaan sohvalta ja jahtaamaan – mahtavaa! Tällaista käyttäytymistä tulisi lähtökohtaisesti hillitä riittävällä liikunnalla ja tarpeiden täyttämisellä, sillä väsynyt ja tyytyväinen koira tekee harvemmin ”tuhmuuksia”. Myös esimerkiksi haukkuminen huomiota saadakseen kannattaa mielummin jättää huomiotta ja siirtyä vaikkapa toiseen huoneeseen, mielummin kuin kieltämällä.
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
