On erittäin normaalia, että pieni koiranpentu pelkää ja jännittää uusia asioita. Koko maailma on pennulle uutta ja jännittävää, ja omistajan kanssa sosiaalistuessa pentu pääsee kohtaamaan paljon ihmeellisiä asioita ja kokemuksia. Koiranpentu saattaa pelätä esimerkiksi kovia ääniä, isoja koiria, uusia ihmisiä, tuulessa heiluvia esineitä, ukkosmyrskyä… Tietyllä tavalla koirien yleiset pelot on ehkä jopa normalisoitu. On esimerkiksi yleinen aihe ja oletus, että ”kaikki koirat pelkäävät pölynimuria”.
Pelko aiheuttaa koiralle kuitenkin paljon stressiä ja voi kaventaa koirakon elämää monin tavoin. Kun koira on vielä pieni pentu, sen pelkotiloihin on yleensä helpompi puuttua, kuin aikuisen koiran. Tästä syystä on mielestäni erittäin tärkeää perehtyä kunnolla siihen, miten pelokkaan koiranpennun kanssa kannattaa toimia, ja miten esimerkiksi syviä pelkoja ja tämän myötä kehittyvää arkuutta tai reaktiivisuutta voidaan ehkäistä.
Lue tästä postauksesta ohjeita ja vinkkejä koiranpennun pelon käsittelyyn!
Mitkä asiat vaikuttavat koiranpennun pelokkuuteen?
Pelokkuuteen vaikuttavat vahvasti muun muassa geenit ja pennun vanhempien arkuus, rotu, aikaisemmat kokemukset, pentuaika emon ja sisarusten kanssa, mahdolliset traumat tai suuret järkytykset, sekä opitut tavat. Kaikki pennut eivät ole samanlaisia, toiset ovat pelokkaampia tai luonteeltaan arkoja, toiset taas yli-itsevarmoja. Tästä syystä kaikki keinot pelon hallitsemiseen eivät myöskään toimi kaikilla pennuilla.
On järkevää jo koiranpentua hankkiessa perehtyä pennun vanhempien luonteisiin, ensisijaisesti kasvattajalta kysymällä. Jos pentuja käy katsomassa ennen ostopäätöstä, voi tapaamisesta päätellä myös paljon. Tuleeko pentu innokkaasti ihmistä vastaan, leikkiikö se vapaasti ja tutkiiko se uusia asioita, vai säikkyykö se sisarusten ja emon takana?
Mikäli koiranpentu kasvaa aikuiseksi ja joutuu kokemaan esimerkiksi traumaattisia kokemuksia, on pelokkuus tietyllä tavalla opittua. Tästä syystä esimerkiksi rescue-koiran kanssa arkuus on hyvin yleistä.
Mitä haittaa pelokkuudesta voi olla?
Sen lisäksi, että koiran elämänlaatu heikkenee, myös omistaja tietysti kärsii jos oma koira kärsii. Pelokas koira voi kasvaa reaktiiviseksi tai pahimmillaan agressiiviseksi.
Pelko voi estää koiraa ja omistajaa elämästä sellaista elämää jota he haluaisivat. Jos koira pelkää esimerkiksi autoja tai polkupyöriä, on arki kaupungissa haastavaa. Jos koira haukkuu peloissaan kovia ääniä, on koiran kuljettaminen ruuhkaisella julkisella paikalla hyvin rajallista.
Tietysti pelko ja stressi voivat itsessään aiheuttaa myös monia terveysongelmia. Se muun muassa heikentää vastustuskykyä ja voi aiheuttaa iho-ongelmia ja vatsavaivoja.
Ohje: Miten reagoida, kun koiranpentu säikähtää tai osoittaa pelokkuutta
1. Huomioi tilanne ja analysoi, mikä aiheuttaa pennulle pelkoa ja miten se käsittelee säikähdystä?
Analysoi tilanne, mikä sai koiran säikähtämään ja miksi? Alkoiko pentu esimerkiksi vinkua, haukkua, vai yrittikö se päästä karkuun? Onko pentu säikähtänyt samanlaisia asioita ennenkin, vai oliko tämä ensimmäinen kerta? Tilanteen analysoimisesta on paljon hyötyä tulevaisuutta varten. Voit jopa ottaa muistiinpanoja tai videota tilanteesta, mikäli se on turvallista.
2. Ole rauhallinen, älä ala ”hössöttää” koiran säikähdyksestä
Mikäli koira säikähtää, ja omistajan ensimmäinen reaktio on alkaa rauhoitella pentua kovaan ääneen ja muutenkin häseltää, muistaa koira tilanteesta omistajan vahvan reaktion. Tällä tavoin pentu oppii, että oli syytäkin säikähtää, vaikka todellisuudessa ei olisi ollut. On paljon parempi, että omistaja pysyy rauhallisena ja osoittaa, että pelättävää ei ole.
Pennut peilaavat usein omistajaansa siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Monet koiranomistajat pystyvät varmasti samaistumaan siihen, että koira on useimmiten esimerkiksi iloinen tai surullinen silloin, kun omistajakin on.
3. Tarjoa pennulle tukea, mutta älä suoraan yritä poistaa sitä tilanteesta esimerkiksi ottamalla syliin
Pennulle kannattaa ehdottomasti näyttää, että omistaja on tukena silloin kun sitä tarvitsee. Tämä rakentaa luottamusta koirakon välillä. Omistaja voi hyvin esimerkiksi polvistua koiran viereen, silittää ja jutella rauhallisesti. Mutta omistajan ei kannata napata koiraa esimerkiksi syliin ja juosta toiseen suuntaan, mikäli se ei ole täysin välttämätöntä turvallisuussyistä. Kuten edellisessä kohdassa, koira oppii tällöin, että pelon kohdetta tuleekin pelätä ja esimerkiksi omistajan syliin pitää heti päästä. Tämä ei ole koiran kehitykselle mikään paras ajattelumalli.
On ihanaa, kun ajan kanssa koira oppii, että omistajaan voi aina turvautua kun jännittää. Esimerkiksi villakoira Theo tykkää jännittävissä tilanteissa tulla viereen, joskus jopa pyytää syliin tai kerjätä namia. 😀 Tämä on itselleni osoitus siitä, että Theo luottaa minun pitävän sen turvassa eikä mistään asioista tarvitse olla kauhuissaan, tai esimerkiksi alkaa puolustamaan omistajaa (mikä johtaa käytännössä reaktiivisuuteen).
4. Tutkikaa säikähdyksen kohdetta yhdessä vähän kauempaa
Jos huomaat pennun pelkäävän esimerkiksi tuulessa heiluvaa pressua, lumiukkoa, sateenvarjoa, purkkia maassa, tai mitä tahansa, on yksi parhaista asioista tehdä jäädä tutkimaan kyseistä jännittävää asiaa. Theon kanssa olemme joka kerta tehneet näin. Kannattaa tietysti siirtyä niin kauas, ettei koira ole varsinaisesti peloissaan, ja siirtyä pikkuhiljaa lähemmäs jos koira osoittaa uteliaisuutta.
Huomasin Theon pentuaikana, että Theo jännitti tosi paljon lumiukkoja pimeässä talvessa! Teimme siis niin, että nähdessäni lumiukon, käyttäydyin itse neutraalisti ja positiivisesti. Koska Theo peilasi tunteitaan minusta, koira yleensä rauhoittui myös. Sitten siirryin vähän lähemmäs lumiukkoa ja tarjosin Theolle namia. Lopulta olimme niin lähellä, että Theo uskaltautui haistelemaan, ja tajusi ettei tässä mitään vaarallista ollutkaan. Pelko poistui Theolla hyvin nopeasti.
Samaa mallia olemme toistaneet esimerkiksi sateenvarjon, heiluvan pressun, tuulessa lentävän muovipussin yms. kanssa. Jäämme tutkimaan asiaa turvallisesti, tarjoan nameja ja kehuja, ja sitten jatkamme elämää normaalisti!
5. Kiinnitä pelon kohteeseen erityistä huomiota sosiaalistamisessa
Kun olet tiedostanut koiran pelon kohteen, ala kiinnittää siihen erityistä huomiota. Voit käyttää apuna esimerkiksi YouTube-videoita, joiden avulla voitte katsella ja kuunnella turvallisesti kotona. Linkkaan tähän muutaman meidän suosikeista Theon pentuajoilta:
Kaikenlaisia ääniä koirille kuunneltavaksi
Lisäksi kannattaa varustautua hyvillä nameilla ja omalla tarkkaavaisuudella. Kun pentu pääsee kokemaan paljon hyviä kokemuksia, kohtaamaan jännittävää asiaa usein ja huomaamaan, ettei vaaraa ole, on todennäköistä, että pelko hiipuu pian pois.
Olen kirjoittanut pennun sosiaalistamisesta kolmiosaisen sarjan, käy lukemassa ensimmäinen osa tästä!
Huomioithan:
Blogin kirjoittaja on tavallinen koiranomistaja, joka haluaa jakaa omia kokemuksiaan, arkielämänsä ilonaiheita ja haasteita, sekä käytännön vinkkejä villakoiran kanssa elämiseen.
Kirjoittaja ei ole koirankasvattaja, eikä eläinlääketieteen tai koirankoulutuksen asiantuntija. Muistathan aina kääntyä ammattilaisten puoleen, mikäli koirasi kohtaa terveys- tai käyttäytymisongelmia. <3
